Noora Hyttinen ja Susanna Syrjälä

Päät pökerryksissä ja keho kiemurassa

Taivas vai Tragedia?

Koivukujan päässä keltainen suuri kartano…Minne minä olen saapunut? Käyn katseellani läpi kirjavaa kansaa, ja arvuuttelen kenen kanssa joudun viettämään seuraavat yhdeksän kuukautta. Huomaankin takapenkissä istuvani keskellä sekavaa seurakuntaa toinen toistaan omalaatuisempien tanssijoiden kanssa.

Valikoidun valioporukan opettajiksi pääpomo Lissu valitsi iloksemme kirkasta Suomen kärkikastia. Elisa, Niina, Minna ja Heli ovat pitäneet huolen aivojen ja kehon jatkuvasta työskentelystä. Ylikuumentuneet aivonystyrät ja jumissa olevat lihakset ovatkin meille nykyään arkipäivää.

Nopeasti tanssituntien edetessä turhat luulot karisivat ja pöydälle iskettiin timantin kovaa faktaa. Seurauksena oli itkupotkuraivareita ja tuuletuksia omille mokille…Satunnaisesti koimme jopa onnistumisen hetkiä ja valaisevia oivalluksia. Olemme siis koetelleet opettajien pitkäpinnaisuutta heti alkurykäisystä lähtien.

Koplan kuulumiset

Tiimi on kuukauden aikana alkanut löytämään muotonsa hajanaisista häntäheikeistä sitkeäksi ja tiiviiksi klimpiksi. Ahkeruudesta ja pelottomuudesta kertoo halu oppia ja osallistua hulluimpiinkin harjoituksiin. Alkueliöksi tai naperoksi heittäytyminenkään ei tuota haasteita tärähtäneille tanssijoille.
Paikallaoloprosentti hipoo pilviä ja aktivisuus näkyy myös osallistumisella milloin mihinkin kinkkisiin koulutuksiin.

Huominen on huomenna

Pikku hiljaa kropan laatikot alkavat löytää paikkansa ja olemme huomanneet omistavamme selkärangan. Myös vienti-seuraaminen ei tuota samanlaista tuskan hikeä ja katkeruuden kyyneleitä kuin aiemmin. Ainakin oppilaiden mielestä kehitys on jo neljässä viikossa ollut huimaa, mutta Lissun sanoja lainaten ” Jossain vaiheessa kävelyn on tarkoitus muuttua TANSSIKSI! ” Tulevia kuukausia ja tanssihetkiä siis odottaen.