OLLI TIURANIEMI: PARITANSSIN TARINA

Tämän blogitekstin on kirjoittanut Olli, joka kävi opistolla vuoden kurssin lukuvuonna 2018-19 ja palasi kertailemaan ja syventämään asioita keväällä 2021. 

Olli kutsuu tässä kuvassa itseään jänkäballeriinaksi, Lapin miehiä kun on. 

Kiitos Olli ihanasta tekstistä! 

PARITANSSIN TARINA

Aloitin tanssiharrastukseni vuonna 2013 kuusikymppisenä miehenä, joka ei ollut tanssinut aikaisemmin. Sen jälkeen olen kulkenut tanssileireillä eri puolilla Suomea ja eläkkeelle jäätyäni osallistunut myös alan koulutukseen. Länsi-Suomen opiston paritanssilinjaa on järjestetty nyt kolme kertaa. Olen osallistunut ykköskurssille sekä kertauksena tämän kevään koronan vuoksi haasteelliselle kolmoskurssille. Seuraavassa muutamia ajatuksia, joita mieleeni on noussut opiston perusteellisessa tanssin opetuksessa. 

Alussa tukeuduin tiukasti askeleisiin, oli oltava jotain heiluvaa kättä pidempää, johon pystyin tukeutumaan. Tässä vaiheessa oma keho ja seuraaja jäivät tietenkin vähemmällä huomiolle, musiikista ja sen tulkinnasta puhumattakaan. Eihän siinä ehtinyt kohdistaa huomiota paritanssiin, kun piti keskittää kaikki huomio oman tanssin rakentamiseen. Tämä on tietenkin aloittelijalle luonnollista ja hyvin ymmärrettävää. 

Kivijalka tekniikasta

Länsi-Suomen opiston paritanssilinjan opettajien opetuksen myötä olen oppinut ymmärtämään, että oikotietä tanssijaksi ei ole. Ensin on opeteltava kunkin tanssilajin perustekniikka, vaikka se tuntuukin joskus hitaalta etenemiseltä. Kursseilla on luotu lujaa perustaa tanssille keskittymällä tanssitekniikkaan. Meitä on ohjattu millin tarkasti esimerkiksi siinä, miten kehon tulisi eri tanssilajeissa liikkua. Vaikka kaikkeen ei itse pysty, eikä mielestäni sosiaalitanssissa tarvitsekaan, niin on hyvä, että on mielikuva siitä, mitkä voimat ja vastavoimat kussakin tanssilajissa vievät liikettä eteenpäin.  

Kevään myötä ovat tulleet esille muiden muassa kehon energiavirtojen suunnat, liikeradat, niiden taitekohdat sekä kohdat, joissa hengitetään liikkeelle lisää kestoa. Energiavirta kulkee lattian ja lantion rotaation kautta selkään, joka tekee liikkeestä toisaalta kevyttä ja toisaalta kuminauhamaisen joustavaa. Lisäksi liikkeitä suoritettaessa pitäisi muistaa vielä hengittää, koska hengittäminen antaa sisäisen tuen koko keholle.  

Tanssitekniikan lisäksi olemme perehtyneet myös paritanssin luovuuteen. Tunneilla on ollut lupa päästää kuvioista ja opitusta irti ja antaa viisaan kehon ja sen liikeratojen viedä liikettä eteenpäin. Vähitellen olen oivaltanut, että on uskallettava jossakin vaiheessa päästää irti aivoilla tanssimisesta ja tanssin suorittamisesta. Monen vuoden harjoittelu alkaa vähitellen palkita siinä mielessä, että ajoittain tanssini tuntuu tanssilta ja eri tanssilajit alkavat tietyllä tavalla lähestyä kehossa toisiansa. Opetuksen myötä olen pääsemässä oman tanssini ja yleensäkin tanssin ytimeen. 

Läsnäolo hetkessä

Opetus on saanut pohtimaan myös läsnäoloa, eli miten ja missä olen läsnä kun tanssin ja mitä lisää pari tuo läsnäoloon. Millainen yhteinen läsnäolon kokemus tanssiparilla voi olla ja mistä se syntyy. Muistan hyvin vuosien varrelta tanssitunnit, joilla olin aina ensimmäisen tunnin läsnä aivoissani, koska työasiat pyörivät mielessä. Yleensä yksi tunti tyhjensi pään ja pääsin vasta sen jälkeen läsnäolevaksi kehooni. Tanssi onkin erinomainen pään tyhjentäjä ja mielen aukaisija. 

Tänään ajattelen, että läsnäolo on heittäytymistä hetkeen ja paritanssin läsnäolo sitä, että molemmat heittäytyvät yhteiseen tulkintaan. Ensin pitää tietenkin olla läsnä omassa kehossa, jotta voi ottaa vastaan myös toisen kehon läsnäolon.Seuraajalta se edellyttää luottamusta viejään ja viejältä uskallusta olla auki suhteessa seuraajaan ja musiikkiin. Kohtaaminen syntyy siitä, kun molemmat kehot värähtelevät samalla taajuudella musiikin tahdissa.     

Tanssin tarina

Paritanssikursseilla olen oppinut, että hyvää sosiaalitanssikokemusta ei ratkaise aina pelkästään oma taito, vaan nimenomaan se miten osaat huomioida parisi. Viejänä sinulla on oma vastuusi siitä, millaiseksi yhteinen tanssi rakentuu. Tanssi syntyy kahdesta kehosta ja niiden löytämästä keskinäisestä rytmistä, joka leikkii maan vetovoimalla musiikin tahtiin. Tunteiden tasolla tanssi voi ilmentää erilaisia tunteita kehollisesti, kuten esimerkiksi iloa, surua ja rakkautta. 

Omalta kohdaltani voin sanoa, että mielikuva siitä, miten liike tulee suorittaa ja kehon liike eivät vielä kohtaa minussa riittävästi. Mutta, jossain vaiheessa sosiaalitanssissa minun on vain hyväksyttävä, että kehoni on riittävä toteuttamaan minulle opetettuja mielikuvia tanssista minua tyydyttävällä tavalla. Tällöin kehon ja mielen ristiriita ei häiritse enää tanssiani. Tämä taas voi johtaa siihen, että mieli luovuttaa tanssin keholle kuuntelemaan kehon sisäisiä impulsseja ja tulkitsemaan luovasti musiikkia.

Omaa polkuani tanssin saralla voisi kuvata kivipatsaan veistämiseksi. Vuosia olen kilkutellut siitä liikoja pois. Kiviä suussa olen opetellut puhumaan paritanssini tarinaa. Jokainen tanssi on oma tarinansa, jonka parit luovat yhdessä. Tätä flow-tilaa ei voi suorittaa, se on koettava olemalla läsnä tässä ja nyt. Tanssiessa en luota niinkään enää omaan päähän vaan kahteen kehoon, jotka osaavat kyllä viedä tanssia, jos niille antaa tilaa.     

Oman tanssijaminän hahmottelua  

1.Suhde tanssijaminääni on muuttunut armollisempaan suuntaan. Minun ja tanssin välinen suhde ei voi olla väärä. Tunne on oikea sillä hetkellä, kun sen todeksi kokee ja on läsnä. Olen oppinut, että tanssimaan ei opita tahtomalla vaan kuuntelemalla ja luopumalla. 

2. Kuvioiden ulkopuolinen maailma ei enää pelota niin paljoa kuin aikaisemmin. Olen oppinut ymmärtämään, että tanssia tapahtuu myös kuvioiden ulkopuolella ja se on sallittua. Kuviot ovat kehikko, jonka läpi on mentävä päästäkseen sisälle tanssiin. 

3.Liike on jossain määrin liimautunut entistä enemmän musiikkiin. Musiikin merkitys omassa tanssissani on kasvamaan päin, joskaan keho ja aivot eivät vielä kykene antamaan riittävästi tilaa musiikille. Energiaa kuluu vielä pääosin kehon ja minän väliseen suhteeseen sekä vienti-seuraamiseen. Aivot eivät vielä pysty ottamaan vastaan musiikkia ja sen tulkintaa riittävästi. 

4. Omia kehittämiskohteitani ovatmielen kognitiivisten rakenteiden ja kehotietoisuuden välisen suhteen entistä syvempi tiedostaminen. Omien rajoitteiden tiedostaminen ja hyväksyminen osaksi minääni sekä puutteellinen musiikin rakenteen tuntemus. Asia kehittynee alan opetuksessa myöhemmin. Yleensäkin minun olisi hyvä kuunnella enemmän tanssimusiikkia.

Opetuksen myötä syntyneitä oivalluksia

• Painovoima liimaa sinut liikkeeseen
• Älä taistelee painovoimaa vastaan, hyväksy se
• Mieti oikea kehon kuva kuhunkin lajiin
• Mieti opetteletko koreografiat vai tanssimaan
• Kun luovut viejän roolista opit viennin 
• Tiedosta tasosi ja opi nauttimaan siitä
• Tanssi asuu kehossa
• Tanssi on illuusioiden luomista
• Uskalla tanssia suhteessa siihen mitä et osaa