MITÄ NYT? TÄMÄKÖ LOPPU?

PARITANSSILINJA KOHTA TAKANA ENSIMMÄISILLÄ OPISKELIJOILLA / Kirjoittanut Liisa Kontturi-Paasikko

Länsi-Suomen opiston paritanssilinjan ensimmäiset opiskelijat ovat kohta taipaleensa loppupäässä ja on aika luoda katsaus menneeseen lukuvuoteen sekä opettajan että opiskelijoiden näkökulmasta. 

Jostain on lähdettävä liikkeelle ja kun mitä tahansa asiaa tehdään ensimmäistä kertaa, tulee taatusti vastaan monia juttuja, jotka seuraavalla kerralla tullaan tekemään toisin. Linjan vastaavana opettajana olen kuitenkin varsin tyytyväinen siihen kokonaisuuteen, jonka yhdessä opiskelijoiden kautta loimme laatimani opetussuunnitelman pohjalta. Suunnitelmathan on tunnetusti tehty siksi, että niitä voidaan muuttaa ja niin olemme toimineet tämänkin suunnitelman kanssa. Saat käsityksen opetussuunnitelman sisällöstä, mikäli tutustut Oamkille tehtyyn master-työhön ”Länsi-Suomen opiston paritanssilinjan opetussuunnitelma —kehittämishankkeena uudenlaisen paritanssikoulutuksen luominen. ” https://www.theseus.fi/handle/10024/150805

Tarkkaan ottaen opetussuunnitelmassa olevat asiat toteutuivat kokolailla hyvin, toteutussuunnitelmaa muokattiin yhdessä opiskelijoiden kanssa heidän tarpeitaan vastaavaksi. Pystyimmekö tarjoamaan uudenlaisen paritanssikoulutuksen? Mielestäni ehdottomasti kyllä. 

-      Koulutus on tarjonnut hyvin heterogeeniselle porukalle kehollista perustreeniä pilateksen, kehonhuollon ja näihin pohjautuvan baletin ja jazztanssin kautta —näistä opeista iso ja lämmin kiitos upealle Niina Kastarille, joka on todella paneutunut henkilökohtaisen opetuksen antamiseen ja on ollut valmis muokkaamaan asioita vuoden edetessä. 

-      Paritanssin perusopinnoissa on keskitytty lajikohtaisen tanssitekniikan, parityöskentelyn ja musikaalisuuden kehittämiseen. Kuviomateriaaliakin on opeteltu, mutta sen rooli on ollut vähäisempi. Painotettavat lajit on valittu yhdessä opiskelijaryhmän kanssa. Tässä opetuksessa minulla on ollut apunani oman paikkakunnan vahvat naisopettajat Elisa Ahonen ja Minna Forss. 

-      Paritanssissa on perusopintojen lisäksi päästy tutustumaan uusiin lajiperheisiin varsin laajalla tuntimäärällä huippuvierailijoiden kanssa. Salsaa, argentiinalaista tangoa ja WCS+Bugg+Fusku kokonaisuuksia on ollut yli 40 oppitunnin ajan, vierailijoina Matias Löyttyniemi, Maria ja Pasi Lauren sekä Hanna Tuominen —nämä opit ovat taatusti opiskelijoiden mielestä olleet yksi suurin anti. Lisäksi kansantanssi puolella vieraili suomalaisia perinteisiä paritansseja opettamassa Nuorisoseurojen liiton Vuoden Ohjaajaksi nimetty Jutta Wrangén. Kylläpä ovat siis opiston paritanssijat saaneet nauttia sellaisesta huippuopetuksesta, josta harva tanssinharrastaja pääsee kokemaan pientä osaakaan! Lisäksi Lasse Paasikko on avannut tanssimusiikin rytmiikkaa ja valottanut suomalaisen tanssimusiikin historiaa yli 20 oppitunnin ajan —äärimmäisen mielenkiintoinen kokonaisuus tämäkin. 

-      Edellisten lisäksi iso ponnistus ja iso oppimisen paikka oli vuoden 2019 alussa tanssitaidelinjan kanssa tehty yhteistyöproduktio FinLänders —suomalaisia sielunmaisemia. Tässä produktiossa tehtiin koreografia paritanssissa ja teatteri-ilmaisu -nimisten opintojaksojen opintoja. Työ aloitettiin lokakuussa Marjukka Koivuniemen pitämällä tiivisjaksolla, jonka pohjalta opiskelijat lähtivät suunnittelemaan paritanssisommitelmia eri lajeista erilaisissa kokoonpanoissa. Teatteri-ilmaisun opettaja Anne Helminen toi mukaan xxxx:n tekstit ja lähti yhdessä Marco Carlssonin kanssa rakentamaan tekstien ja opiskelijoiden tekemien tanssien pohjalta kokonaista teosta. Ja hieno siitä syntyikin. Paras palaute saatiin pitkän linjan tanssinopettajakollegalta, joka sanoi: ”Tulin katsomaan opiskelijoiden harjoitustyötä, mutta näinkin täysveristen ammattilaisten tekemän kokonaisen teoksen”! Matka lokakuusta tammikuun esityksiin oli pitkä ja kivinen, monenlaisia tuskaisia ja vähemmän tuskaisia hetkiä koettiin, mutta uskon että tästä matkasta jäi jokaiselle mukana olijalle paljon hienoja muistoja ja paljon oppia omasta itsestä. Katso proggiksen tiiseri tästä, niin saat vähän kuvaa siitä mistä oli kyse. 

Tässäpä muutama ihana muisto...

-      Tämän lukuvuoden viimeisiä opintoja tehdään tapahtumatuotanto-opintojen parissa ja vappupäivänä vietetään opistolla upea ilta neljän opiskelijan (taidetanssi ja paritanssi) tanssiman teoksen ja aitojen lavatanssien parissa. Tämän illan toteutus on osa tapahtumatuotanto-opintoja ja sitten onkin enää jäljellä paritanssin näytetuntipäivä ja pizzailta Lissun ja Lassen luona. Sittenpä vuosi alkaa olla paketissa. Kurkkaa Vappupäivän FB -tapahtuma tästä. 

Vuosi on ollut huikea näin opettajan näkökulmasta katsottuna. Uusi porukka aloittaa elokuussa, odotan innolla että päästään heidän kanssaan tarkentelemaan opetuksen sisältötoiveita!

Pyysin lukuvuoden 2018-19 opiskelijoita vastaamaan neljään kysymykseen —tässäpä koostetta heidän ajatuksistaan:

1.    Miten olet kehittynyt tanssijana?

-      Kehonkannatus ja liikkuvuus on lisääntynyt ja hienomotoriikka parantunut

-      Olen saanut valmiuksia kehoon ja oppinut tunnistamaan kehoani paremmin. 

-      Tanssiasento, lapatuki, kyljet —tärkeitä asioita

-      En ole enää nolona kaikesta, tiedän jo paljon asioiden tekemisestä. Erotan ja oivallan ” oikeaa ja väärää” tekemistä. 

-      Kehotietoisuus on lisääntynyt hurjasti. Pystyn hahmottamaan ja käyttämään kehoa tiedostetummin. Pystyn sisäistämään annetut koreografiat tai sarjat aiempaa nopeammin. 

-      Koordinaatiokyky, kehontuntemus ja liikkuvuus ovat kasvaneet hirvittävästi, joten pärjään paremmin myös aiemmin tutuissa urheilulajeissa.

-      Opintojen myötä aloin hahmottaa eletystä elämästä johtuvia ryhtini virheasentoja. Vuosi on kehittänyt koko kehon koordinaatiota, notkeutta, tasapainoa ja lihaskuntoa. Oppi on mennyt perille oikean tekniikan, lihasmuistin ja toistojen kautta. 

2.    Miten olet kehittynyt paritanssijana?

-      Uskallan odottaa vientiä rauhassa, osaan kuunnella musiikkia tarkemmin ja tulkita sitä, itsevarmuus on lisääntynyt

-      Olen saanut maistiaisia paritanssilajeista ja kehittynyt niissä kehon tunnistamisen kautta. 

-      Olen oppinut tanssimaan parille ja kuuntelemaan vientiä ja musiikkia. Tanssiin voi ”taipua” vietäväksi. 

-      Seuraaminen on parantunut. Ymmärrän myös viemisen vaikeutta. Olen oppinut harjoittelemaan omia juttujani viejien kanssa (jalat, nilkka, kädet jne.) 

-      Pystyn muokkaamaan omaa tanssiani paremmin niin että kykenen nauttimaan erilaisten tanssijoiden kanssa tanssimisesta ja pystyn tulkitsemaan musiikkia paremmin. Sisäistän opetetut asiat aiempaa nopeammin oli kyse kuviomateriaalista, liikesuunnita, rytmiikoista tai kehon suunnista. 

-      Osaan luoda mukavan tanssiasennon ja pystyn muokkaamaan yhteistä tanssiasentoa toimivaksi ja molemmille miellyttäväksi. Pystyn tekemään kuviosarjojakin ja saan jopa seurata hyvin. Pystyn nauttimaan tanssista entistä laajemman taitotason tanssijoiden kanssa ja pystyn leikittelemään musiikilla paremmin. 

-      Paritanssi on opettanut kuuntelemaan kehojen välistä kommunikaatiota hyvin herkällä korvalla. Parhaimmillaan kaksi kehoa väreilee samalla aaltopituudella, molemmat oman osaamisensa rajoissa, jolloin tanssista huokuu läsnäoloa ja luottamusta sekä yhteisestä energiasta syntyvää lämpöä. 

3.    Miten olet kehittynyt ihmisenä?

-      Koulu on tuonut esille parhaita puoliania, stressittömyyden ja iloisuuden. Olen tutustunut huipputyyppeihin ympäri Suomen.

-      Olen oppinut olemaan osa ryhmää toisella tavalla kuin työelämässä –nuorten innostus on valaissut tanssia. 

-      Itsevarmuus on kasvanut. Uskallan olla oma itseni erilaisten ihmisten seurassa ja olen oppinut hyväksymään itseni sekä tanssijana että ihmisenä. Pystyn seisomaan peilin edessä tai muiden tarkkailtavana miettimättä mitä muut minusta ajattelevat. Kykenen heittäytymään minulle tuntemattomiin ja epämukaviin tilanteisiin. 

-      Olen huomannut muuttuneeni armollisemmaksi itseäni kohtaan. Olen ymmärtänyt, että minun ja tanssin välinen suhde ei voi olla väärä eikä siinä ole mitään hävettävää, kun myönnän että en ole tullut valmiiksi ja aina voi kehittyä lisää. Oppiminen kohdallani on edellyttänyt nöyryyttä, oman kehon kuuntelua ja ennakkoasenteista luopumista. 

4.    Mikä on ollut isoin anti?

-      Pystyn analysoimaan paremmin omaa tanssiani ja olen saanut tutustua Suomen huoppuopettajiin. Katson tanssiesityksiä ja tanssia uusin silmin, löydän niistä asioita eri tavalla. 

-      Olen päässyt näkemään opettamisen puolta ja saanut tutustua uusiin opettajiin ja tanssijoihin. 

-      Tiedän paljon, mutta vielä en tiedä pystynkö soveltamaan asioita käytännössä. Kehtaan mennä kursseille eri asenteella kun tiedän enemmän perusteista. 

-      Irtiotto työelämästä,  ”pakkoloma”. Riittävästi ajateltavaa, että voi irrota omasta maailmastaan. Paljon asioita, jotka riemastuttaa uutta oppiessa. 

-      Itsensä kanssa sinuiksi tuleminen, omien arvojen ja unelmien vahvistuminen sekä uudet ystävät. 

-      Täällä ja tässä yhteisössä olen ensimmäistä kertaa saanut olla täysin oma itseni, riisuttu versio. 

HUH HUH! Ihan huikean hienoja mietteitä (luin nämä läpi ensimmäistä kertaa tässä kirjoittaessani). Tanssiin ja paritanssiin liittyvien asioiden oppiminen on tietty tärkeää, mutta miettikääpä, miten järjettömän isoja asioita ihmisenä kehittymiselle tämän vuoden aikana on tapahtunut. Epäilen, että tämän vuoden jälkeen kukaan opiskelijoista ei enää ole sama ihminen kuin opistoon tullessaan —vuosi on kääntänyt elämässä uuden lehden. 

Jos itselläni jossain kohtaa elämää olisi mahdollisuus hypätä mukaan tällaiselle matkalle, en epäröisi hetkeäkään! 

Uusi kurssi aloittaa elokuun lopulla, mukaan voi jo ilmoittautua. Jos käytännön asiat (rahoitus ym.) askarruttavat, laita kysymyksiä allekirjoittaneelle tai ryhmän FB-sivuille —autamme mielellämme!